Uusi työkalu työkalupakkiin

Sisäilman tutkiminen ei ole yksinkertainen juttu. Sisäilman huonoon laatuun voi vaikuttaa moni asia, eikä kaikkia tekijöitä pystytä selvittämään yhdellä menetelmällä. Pelkällä ruuvimeisselillä ei kovin kummoista remonttiakaan tehdä vaan tarvitaan pakillinen muitakin työkaluja. Isossakaan remontissa ei välttämättä ole tarpeellista käyttää kaikkia pakin työkaluja. Toisilla työkaluilla on enemmän käyttöä kuin toisilla.

Työkalut ovatkin oiva vertauskuva, kun puhutaan sisäilman tutkimisesta. Perinteisimmätkin työkalut kehittyvät ja uudistuvat. Jotkin työkalut säilyttävät vankan asemansa, korkeintaan materiaalit ja muotoilu muuttuvat ajan saatossa. On myös tähdenlennon kaltaisia työkaluja, jotka tulevat ja menevät myöhemmin kenenkään niitä muistamatta. Mutta tulee myös uusia työkaluja, jotka syrjäyttävät vanhat työkalut.

Alkuun uuden työkalun löytänyt innostuu kovasti uudesta löydöstä ja perinteisten työkalujen edustajat naureskelevat ja vähättelevät. Mutta ennen pitkää käy niin, että vanha työkalu syrjäytetään ja se joutuu pakin pohjalle. Vanhasta luopuminen voi olla pitkä ja työläs prosessi, mutta jos uusi pystyy osoittautumaan paremmaksi kuin vanha niin, kehitys on väistämätön.
Sisäilmatutkimuksessa Aattela-menetelmä edustaa uutta tutkimusmenetelmää, joka ei ole samassa kategoriassa minkään aikaisemman menetelmän kanssa. Aattela-menetelmällä otetaan vesinäyte sisäilman vesihöyrystä. Turun yliopiston Biokemian laitos tutkii vesinäytteestä kokonaistoksisuutta. Perinteisillä menetelmillä tutkitaan kuituja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja itiöitä eli mikrobeja. Aattela-menetelmä onkin ihan uusi työkalu.

Vuoden päivät olen seurannut erilaisia keskusteluja tämän uuden näytteenotto- ja analyysimenetelmän ympärillä. Kukaan, eikä mikään, ole pystynyt osoittamaan, että kyseessä olisi huono tai kelvoton menetelmä. Ja miksi olisikaan, koska menetelmä perustuu todellisiin tutkittuihin tosiasioihin. Tiedetään, että tietyt homesienet tuottavat aineenvaihdunnan tuotoksena toksiinia pienen pieninä nanopisaroina. Nämä pienet pisarat kulkeutuvat rakenteista sisäilmaan vesimolekyyleihin takertuneina. Huurtamalla sisäilman kosteus keräimeen ja sulattamalla se vesinäytteeksi saadaan talteen myös vesimolekyylien mukanaan kantamat myrkyt. Laboratoriossa vesinäyte altistetaan eläville bakteereille. Jos bakteerit kuolevat joutuessaan kosketuksiin vesinäytteen kanssa, sisältää vesinäyte jotakin bakteereja tappavaa ainetta. Hengitettäessä tällaista myrkkyä sisältävää ilmaa, se tappaa elämää myös hengittäjän hengitystie-elimissä. Aika loogista – ainakin minulle.

Aika näyttää löytyykö viranomaisten työkalupakista tilaa uudelle työkalulle, joka jo nyt on pystynyt osoittamaan erinomaisuutensa sisäilman tutkimisessa. Tuleeko uusi syrjäyttämään jonkin vanhan? Näitä kysymyksiä tulen pohtimaan seuraavissa kirjoituksissani.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *